Kirjoittamisen ongelmat ovat melko yleisiä. Liian voimakas itsekritiikki voi estää prosessin käynnistymisen, epäonnistumisen pelko voi lamauttaa, ja keskinkertaisuuden pelko voi pakottaa hiomaan tekstiä loputtomiin. Kirjoittamisen alkuvaiheessa ei kannata olla liian ankara itselleen; lopulliseen versioon jää kuitenkin vain murto-osa ensimmäisistä luonnoksista. Kirjoittamisessa alkuun pääseminen edellyttää, että määrä on laatua tärkeämpi. Hataratkin havainnot ja pohdinnat kannattaa mieluummin saattaa tekstimuotoon kuin pyöritellä niitä loputtomasti ajatuksissaan. Yksikin sivu tekstiä on paljon enemmän kuin tyhjä sivu, jonka ylälaidassa lukee ”johdanto”. Epäonnistumisen pelko on mahdollista kääntää onnistumisen tavoittelemiseksi ja aikataulun kunnioittaminen asettaa takarajat hiomiselle.
Kirjoittamisen alkuun voi päästä piirtämällä käsitekarttoja, listaamalla kirjoitettavaan lukuun kuuluvia asioita paperille tai kirjoittamalla niitä post it -lapuille. Kannattaa päättää etukäteen, milloin ja miten kauan kirjoittaa. Kirjoittamiseen varattu aika on hyvä merkitä omaan kalenteriin – ja pitää kiinni tästä päätöksestä. Yksi hyvä tapa päästä vauhtiin kirjoittamisessa on aloittaa työskentely lukemalla ja muokkaamalla edellisellä kerralla kirjoitettua tekstiä. Kirjoittaminen kannattaa myös aina lopettaa ajatukseen siitä, mistä kirjoittaa seuraavaksi.
Kirjoittamiseen liittyy monia myyttejä. Usein väitetään, että kirjoittamiseen tarvitaan pitkiä täysin rauhallisia hetkiä. Mieluiten kirjoittaminen tapahtuisi yksin erämaamökissä aamuyön tunteina erityisen luovassa olotilassa. Tämän kaltaiset myytit on hyvä häivyttää mielestään. Johtavat kirjoittamisen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaa voi parikymmentä minuuttia päivässä muiden kiireiden ja hälyn keskellä. Aloittaa voi laskemalla kädet näppäimistölle ilman, että tuntuisi olevan mitään erityistä uutta sanottavaa. Opinnäytetyön ohjaaja arvostaa alkuvaiheessa enemmän tekstin määrää kuin laatua.
Entäpä jos tekstiä ei ole syntynyt tarpeeksi ja työ tuntuu liian lyhyeltä? Liian tiukkaa tekstiä ei pidä yrittää laventaa keinotekoisesti sisällyksettömällä tekstillä. Oikea tapa laajentaa tekstiä on vertaileminen, soveltaminen, asioiden yhdisteleminen, analysoiminen sekä väitteiden esittäminen puolesta ja vastaan. Tällöin teksti pysyy tiiviinä, mutta aiheen käsittely syvenee.