Opinnäytetyösuunnitelma tehdään kolmea tahoa varten: tekijälle itselleen, työn tilaajalle ja oppilaitokselle. Suunnitelma auttaa hahmottamaan työtä kokonaisuutena sekä kannustaa pohtimaan, mitkä ovat aiheeseen liittyvät tärkeimmät asiat. Tilaaja pystyy puolestaan varmistamaan, että osapuolet ovat ymmärtäneet toisiaan ja että työn tavoitteet vastaavat tilaajan odotuksia. Suunnitelmalla varmistetaan, että työ täyttää oppilaitoksen asettamat hyväksyttävän opinnäytetyön aiheen ja toteuttamistavan kriteerit.
Opinnäytetyösuunitelmaan kuuluu myös aineistonhallintasuunnitelma, eli suunnitelma siitä, miten aineisto kerätään ja taltioidaan, miten sitä käsitellään eettisesti oikein ja miten se lopulta joko hävitetään tai toimitetaan johonkin pysyvään arkistoon. Aineiston pysyvä arkistointi on harvinaista opinnäytetöiden yhteydessä, yleisempää on se, että aineisto tuhotaan opinnäytetyön arvioinnin valmistuttua. Aineiston loppukäsittelystä on ehdottomasti huolehdittava. Aineistonhallintasuunnitelma kirjoitetaan sille tehtyyn valmiiseen pohjaan ja liitetään opinnäytetyösuunnitelman liitteeksi.
Opinnäytetyösuunnitelma kirjoitetaan 4T-mallin mukaisesti. T-kirjaimet viittaavat sanoihin:
1. Tarve
2. Tavoitteet
3. Toimenpiteet
4. Tulokset ja tuotokset.
Kehittämistarpeen määritteleminen aloitetaan vastaamalla kysymyksiin siitä, miksi tilaajan toimintaa täytyy kehittää ja miksi tämä opinnäytetyö on tärkeä tehdä. Kehittämistarpeen perusteleminen edellyttää perehtymistä aihepiirin käsitteelliseen tietoon eli teoriaan ja muuhun tietoperustaan. Hyvä ymmärrys ammattialan muutospaineista ja ajankohtaisesta keskustelusta tekee kehittämistarpeen esittelystä vakuuttavan.
Kun kehittämistarve on määritelty kunnolla, siitä on lyhyt matka opinnäytetyön tavoitteiden määrittämiseen. Tavoitteet kannattaa kirjoittaa siten, että ne toteutuessaan poistavat aikaisemmin määritellyn kehittämistarpeen. Tavoitteiden tulee olla riittävän konkreettisia, jotta lukija ymmärtää, mihin juuri tällä työllä pyritään. Esimerkiksi "tavoitteena on kehittää toimintaa" -tyyppiset määritelmät ovat liian ylimalkaisia.
Toimenpiteet kertovat, mitä opinnäytetyössä käytännössä tehdään, ja millainen kehittämisprosessi on tarkoitus toteuttaa. Olennaista on valita kehittämistarpeeseen nähden tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, jotta niiden avulla saatu tieto parhaiten palvelisi kehittämistyötä. Toimenpiteet kannattaa suunnitella jo työn alussa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Toimenpiteiden valitseminen ei liity ainoastaan uuden tiedon keruuseen, vaan on tärkeää suunnitella myös sitä, millaisilla toimenpiteillä työn tulokset jalkautetaan ja vakiinnutetaan osaksi tilaajan toimintaa.
Toimenpiteet voivat olla perinteisiä tutkimuksellisia menetelmiä kuten haastatteluja, kyselyjä ja havainnointia, mutta ammattikorkeakoulun opinnäytetyön toimenpiteet ovat useimmiten toteutustavaltaan toiminnallisia ja osallistavia kuten yhteiskehittämistä työyhteisön kanssa. Olipa menetelmä mikä tahansa, sen on oltava perusteltu ja tarkoituksenmukainen kehittämistyöhön nähden. Olennaista on myös, että menetelmät tuottavat uutta tietoa, joka aiemmin tiedettyyn yhdistettynä tuottaa kehittämistuloksen. Menetelmän toimeenpanon huolellinen suunnittelu, dokumentointi, aineiston kerääminen ja sen analysointi ovat tämän tavoitteen suhteen avainasemassa. Jos kyseessä on esimerkiksi kokeilu, suunnitelmasta tulisi selvitä, mitä kokeillaan, miten kokeilu käytännössä suoritetaan ja miten siitä kerätään tietoa arviointia varten. Kokeilujen tiedonkeruussa tarvitaan lähes aina osallistuvaa havainnointia ja usein myös osallistujien haastattelua.
Kehittämistehtävän tuotoksen kuvaus tarkoittaa sitä, mitä opinnäytetyön odotetaan tuottavan tilaajalle tai koko ammattialalle. Tuotoksen sisältöä ei suunnitelmavaiheessa voi vielä kuvata, mutta on hahmotettava, mitä tuotos ylipäänsä tulee olemaan. Jos tuotos on uusi toimintatapa, opas, ohje tms., tulee myös kuvata, miten tuotos jalkautetaan tilaajan käyttöön. Usein on erinomaista, jos tuotosta päästään testaamaan käytännössä: miten esimerkiksi uusi opas, tuote tai palvelu käytännössä toimii? Jos taas tuotos on abstraktimpi, esimerkiksi uutta tutkimustietoa, on huolehdittava, että tämäkin vaikuttaa toiminnan kehittämiseen vähintään kehittämisehdotuksia tuottamalla. Uuden tiedon pohjalta voidaan esimerkiksi järjestää ideointipalaveri tilaajan toimitiloissa. Pääasia on, ettei uusi tieto unohdu vain yhdeksi tiedostoksi tiedostojen joukkoon tai katoa Theseus-verkkokirjaston syövereihin.
4T-malliin perustuvaa suunnitelmaa täydennetään aikataululla ja alustavalla sisällysluettelolla. Myös keskeiset käsitteet on syytä mainita ja avata ne, samoin kuin relevantit lähteet. Lähteiden osalta on tärkeää kiinnittää huomiota lähteiden alkuperään, luotettavuuteen ja laatuun. Ryhmätöissä tulee kuvata myös tekijöiden työnjako. Kuvaava otsikko on myös tärkeä osa suunnitelmaa. Hyvä suunnitelma on noin 5–8 sivun mittainen.
Minkään kehittämistyön suunnitelma ei ole kiveen hakattu: kehittämistyölle on tyypillistä, että suunnitelma muuttuu ja tarkentuu työn edetessä. Muuttunutta suunnitelmaa ei tarvitse kirjoittaa ja hyväksyä uudelleen, mutta isoista muutoksista on sovittava opinnäytetyön ohjaajan ja tilaajan kanssa. Jos opinnäytetyön aihepiiri vaihtuu kokonaan, on opinnäytetyön suunnitteluprosessi aloitettava alusta ja kirjoitettava uusi suunnitelma.