Tiivistelmän voi laatia samaa 4T-mallia seuraillen kuin millä opinnäytetyön ideapaperi laaditaan. Tiivistelmässä voi olla 5–6 kappaletta, joista ensimmäisessä kuvataan kehittämistarve, toisessa tavoitteet, kolmannessa toimenpiteet tai menetelmät, neljännessä mahdolliset tuotokset ja viimeisessä tulokset eli työn tuottama uusi tieto. Tuloksille voi varata kaksikin kappaletta. Tärkeää on, ettei tuloksia unohdeta tiivistelmästä. Tiivistelmä kirjoitetaan pääosin passiivin imperfektissä.
Johdantoa ei tule sekoittaa tiivistelmään: johdannon tehtävä on perustella kehittämistehtävän ja koko opinnäytetyön tärkeys sekä esitellä työn tavoitteet. Hyvä johdanto on usein suurin piirtein samanpituinen kuin muutkin luvut, ja myös siinä voi olla alalukuja. YAMK-opinnäytetyön tekijän odotetaan muodostavan lähteisiin perustuvan näkemyksen siitä, mikä tieto tai taito ammattialalla on puutteellista. Opinnäytetyön tavoitteet tai tutkimuskysymykset voi sijoittaa johdannon loppuun tai vasta teoreettisen tietoperustan jälkeen esimerkiksi menetelmäluvun alkuun.
Tietoperustaan kannattaa panostaa YAMK-opinnäytetyössä paljon. Kehittäminen ilman kunnollista tietoperustaa muistuttaa arkista kehittämistä, mikä ei vastaa tutkimuksellisen kehittämisen tarkoitusperiä. Teoria on työn aiheeseen liittyvää ymmärrystä, jonka avulla toimintaa pystytään kehittämään. Tutkimuksellisessa kehittämisessä teoria ja käytäntö eivät ole toisistaan irrallisia asioita, vaan ne sulautuvat ja limittyvät toisiinsa. "Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria", kiteytti toimintatutkimuksen perustajana pidetty sosiaalipsykologi Kurt Lewin.
Menetelmäluvussa kuvataan, mitä toimenpiteitä työssä tehdään ja miten analysoitavaa aineistoa kerätään kehittämistyön menetelmien avulla. Menetelmäluvussa ei siis yleensä vielä analysoida aineistoa vaan kuvataan, miten eri menetelmiä hyödynnetään tutkimuksellisessa kehittämistyössä. Jos työssä tehdään toimintakokeiluja, myös niiden toteutustapa kuvataan menetelmäluvussa. Lisäksi menetelmäluvussa kuvataan työn yleinen lähestymistapa, jos se on mahdollista määrittää. Vaihtoehtoisesti lähestymistavan voi kuvata myös johdannossa.
Opinnäytetyöntekijän on myös mahdollista noudattaa ”vetoketjutekniikkaa” teoreettisen tietoperustan esittelyssä. Tällöin erillistä teorialukua ei ole, vaan teoriaa esitellään sitä mukaa kuin sitä tarvitaan aineistojen keräämisessä. Näin toimimalla päästään itse asiaan nopeammin kuin taustoittamalla kehittämistoimintaa teorialuvuissa. Vetoketjutekniikan etu on myös se, että teoria ei koskaan jää irralliseksi käytännön kehittämistyöstä vaan sulautuu täysin osaksi kehittämistä. Vetoketjutekniikka on kuitenkin käytännössä vaikea toteuttaa hyvin. Vaarana ovat esimerkiksi lukujen epäsuhtaiset pituudet. Vetoketjutekniikkaa kannattaa kokeilla, mutta jos toteutus tuntuu hankalalta, kannattaa tyytyä perinteisempiin ratkaisuihin.
Sisältöluvuissa syntynyt aineisto analysoidaan yleensä menetelmä kerrallaan. Aineistoa voi analysoida myös teema kerrallaan yhdistellen eri menetelmiä, mutta tämä on vaativampi tapa. On makuasia, kerrotaanko aineistonkeruuseen liittyvä toiminta sisältöluvuissa vai menetelmäluvussa.
Sisältölukua seuraava, työn tuloksia abstrahoiva pohdintaluku on usein koko opinnäytetyön tärkein mutta myös vaikein. Pohdintaluvussa havainnot kiinnitetään käsitteelliseen tietoon, yleistetään eli abstrahoidaan. Vaikka tutkimuksellisen kehittämistoiminnan tarkoitus ei ole luoda uutta teoriaa, vain omien havaintojen yleistäminen tuottaa YAMK-työssä vaadittavaa uutta tietoa. Pohdintalukua kirjoitettaessa on syytä varmistaa, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin vastataan ja että työn tavoitteet vastaavat sisältöä. On melko yleistä, että tavoitteet muuttuvat matkan varrella mutta niitä ei muisteta päivittää.
Opinnäytetyön tuotokset voivat olla monenlaisia, kuten perusteltuja kehittämisehdotuksia, uusia toimintamalleja tai uusia palveluja. Toisinaan tuotoksen kuvailusta on paras tehdä oma lukunsa tai alalukunsa. Joissakin tapauksissa tuotoksesta tehdään liite, jotta se on helppo irrottaa muusta opinnäytetyöstä. Tässäkin tapauksessa tuotoksen keskeisten asioiden on käytävä ilmi myös opinnäytetyön varsinaisesta tekstistä. Erityisen tärkeää on tehdä näkyväksi tuotoksen suhde aineiston ja tietoperustan tuottamaan tietoon. Tuotos ei voi siten olla kokonaan irrallinen opinnäytetyön tekstiosasta, vaikkei sen kokonaisuudessaan tarvitsekaan sisältyä siihen. Tulosten jalkauttamisesta ja tulosten levittämisestä harvoin tehdään omaa päälukuaan, mutta alalukuna työn loppupuolella tämä työn tärkeä vaihe toimii usein hyvin. Mikäli opinnäytetyöhön kirjoitetaan erillinen luku tulosten jalkauttamisesta tai kehittämistyön evaluoinnista, sen voi sijoittaa joko aivan loppuun tai ennen pohdintalukua.