Opinnäytetyöntekijän on syytä erottaa tutkimuksellisen kehittämistyön lähestymistapa kehittämistyön menetelmistä. Lähestymistavan tarkoitus on johdattaa opinnäytetyötä sen alusta loppuun saakka. Lähestymistapa määrittää, mitä kehittämisellä tavoitellaan ja millaisella strategialla tätä tavoitetta kohti kuljetaan. Lähestymistavan tarkoitus ei siis ole olla pelkkä sivuhuomautus opinnäytetyön menetelmäluvussa. Lähestymistapoja kannattaa yleensä valita vain yksi.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä ja opinnäytetyössä tyypillisiä lähestymistapoja ovat toimintatutkimus, konstruktiivinen tutkimus ja tapaustutkimus. Lähestymistapa voi olla myös esimerkiksi palvelumuotoilu, kokeilukulttuuri, taisteleva tutkimus, ennakointi tai innovaatioiden tuottaminen. Toimintatutkimuksessa kehittämistyötä tehdään yhdessä osallistujien kanssa ja toimintaa kehitetään syklisesti suunnittelun, toiminnan, arvioinnin ja uudelleensuunnittelun kautta. Konstruktiivisessa tutkimuksessa rakennetaan eli konstruoidaan ongelman ratkaiseva tuotos, kuten uusi toimintatapa tai ‑malli. Tapaustutkimuksessa puolestaan perehdytään yhteen tapaukseen (case) syvällisesti ja tuotetaan sen kehittämistä käsittelevää täsmätietoa. Kokeilukulttuurissa testataan uutta toimintatapaa tai tuotetta nopeasti vain vähällä suunnittelulla. Palvelumuotoilussa suunnitellaan uusi palvelu asiakaslähtöisesti.
Tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät ovat erittäin moninaisia. Pelkät haastattelut eivät yleensä kanna kovin kunnianhimoiseen kehittämiseen. Yleensä haastatteluiden sijasta tai niiden rinnalla hyödynnetään esimerkiksi benchmarkkausta eli vertailukehittämistä, kyselyitä, osallistuvaa havainnointia ja erilaisia yhteisöllisiä ideointimenetelmiä. Kehittämisessä voi hyödyntää myös asiakasraateja, ääneen ajattelua, haamuasiakkuutta ja monia muita menetelmiä.
Opinnäytetyöntekijä saattaa esimerkiksi selvittää kehittämistarvetta sähköisen kyselyn avulla, oppia alan parhaalta toimijalta, kerätä kenttätyöstään aineistoa osallistuvan havainnoinnin keinoin ja kehittää tuotostaan edelleen yhteisöllisten ideointimenetelmien avulla. Kehittämistyön menetelmiä on täysin sallittua innovoida itsekin, sillä ”menetelmä” on kehittämistyössä mikä tahansa systemaattinen ja suunnitelmallinen keino päästä tavoitteisiin. Tärkeintä on, että lukija pystyy seuraamaan, miten tulokset ja tuotokset ovat syntyneet.
Tutkimuksellisessa kehittämisessä on myös lupa rikkoa ajatus ulkopuoliseen objektiivisuuteen pyrkimisestä. ”Menetelmästä” syntyy helposti mielikuva sellaisen tutkimusaineiston keräämisestä, jossa tutkija kysyy asioita tutkittavalta. Vaihtoehtoisesti voi ajatella, että tutkija ja tutkittava ovat tasavertaisia ja muuttavat asioita paremmiksi yhdessä. Näin toimitaan erityisesti yhteiskuntakriittisessä ja emansipatorisessa toimintatutkimuksessa sekä taistelevassa tutkimuksessa. Vaikka ulkopuolisesta objektiivisuudesta on lupa luopua työn toiminnallista osuutta tehtäessä, opinnäytetyöntekijän tulee kuitenkin palata objektiiviseen rooliinsa siinä vaiheessa, kun hän analysoi syntynyttä aineistoa ja tekee siitä johtopäätöksiä.