Tiedonhaku on tiedon etsimistä erilaisista tiedonlähteistä, kirjaston tietokannoista tai internetin hakupalveluista. Tässä yhteydessä käsitellään onnistuneen tiedonhaun edellytyksiä: hakusanojen valintaa, tiedonhaun tekniikoita, hakujen toteuttamista ja hakutulosten arviointia.
Tiedonhaun prosessi alkaa aiheesta tai ongelmasta, johon haluat etsiä vastauksen. Suunnitellessasi tiedonhakua tunnistat aiheesi tai ongelmasi keskeiset käsitteet. Voit hyödyntää Finto palvelua (https://finto.fi/yso/fi/) sopivien hakusanojen ja niiden synonyymien etsinnässä. Tämän jälkeen muodostat hakulausekkeen sekä valitset ne tiedonlähteet (tietokannat) joista aiot hakea. Tiedonhaun toteutusvaiheessa teet haut valitsemiisi tiedonlähteisiin ja voit vielä palata muokkaamaan hakusanoja. Hakutuloksia arvioidessasi arviot haun onnistumista ja muokkaat ja teet haun tarvittaessa uudelleen. Kun olet hakutulokseen tyytyväinen, valitset tarvitsemasi aineistot ja etsit mistä ne löytyvät. Voit valita Finnassa hakutuloksen ja hakusanojen tallennuksen tai lähettää tiedot sähköpostiisi. Lopuksi tulkitset ja arviot löytämääsi aineistoa ja käytät sitä hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Tiedonhaku ei ole aina suoraviivainen prosessi. Saatat joutua palaamaan aiempiin vaiheisiin usein ennen kuin löydät etsimäsi ja tarvitsemasi tiedon.
Asiasanahaulla saat sanahakua tarkemman tuloksen, koska asiasanahaku kohdistuu vain asiasanakenttään. Etuna on se, että erikieliset lähteet tulevat mukaan tulokseen ilman erillistä hakua. Parhaiten asiasanahaun edut tulevat esille ulkomaisissa tietokannoissa, joissa esiintyy vaihtelevia termejä. Huomaa kuitenkin, että pelkkä asiasanahaku voi rajata tulosta liikaa.
Tarkista ennen hakua, että valitsemasi hakusana on kyseisen tietokannan asiasanastossa. Tietokantojen käyttämiä asiasanastoja ovat esimerkiksi YSO (Yleinen suomalainen ontologia YSO on kolmikielinen, etupäässä yleiskäsitteistä koostuva ontologia) tai vieraskielistä aineistoa haettaessa LCSH (yhdysvaltalainen Library of Congress ylläpitämä asiasanasto), MESH (niin ikään yhdysvaltalainen lääketieteen asiasanasto).
Kotimaiset kirjastot lisäävät tietokantoihin asiansanoja YSO:sta. Kun teet hakuja esimerkiksi Humak Finnassa tai Finna.fissä, hyödynnä YSO:a hakusanojen keksimisessä.
Asiasanat ovat tavallaan tiedonhakijan ja tiedontuottajan yhteinen kieli. Asiasanasto, kuten Yleinen suomalainen ontologia, kertoo, mitä termiä ja muotoa käsitteestä käytetään. Tiedontuottaja käyttää tätä asiasanaa kuvaillessaan tiedonlähteen aihetta ja tiedonhakija voi käyttää asiasanaa hakusanana hakiessaan tietoa aiheesta. Kun sekä tiedotuottaja että hakija käyttävät samaa asiasanaa, löytää tiedohakija todennäköisemmin tarvitsemansa tietolähteen.
Käsitteiden ideoinnin voi tehdä esimerkiksi käsite- tai miellekartan muotoon. Vinkkejä ilmaisista käsite- ja miellekarttojen tekoon tarkoitetuista sovelluksista löytyy Ilmaisohjelmat.fi -sivulta.