Lähdekriittisyydellä tarkoitetaan lähteiden arvioimista, voiko tiedontuottajaan luottaa vai ei. Arvioinnissa kannattaa kiinnittää huomiota neljään kysymykseen:
Mitä?
Kenelle teksti on suunnattu? Suurelle yleisölle, ammattilaisille vai tiedeyhteisölle? Ovatko tiedot faktoja vai mielipiteitä? Kirjallisissa lähteissä on kerrottava tausta-aineistona käytetyt tiedonlähteet, jotta ne voidaan tarvittaessa tarkistaa. Tutki lähdeluetteloa, saat siitä myös vinkkejä omaan työhösi. Huomioi myös se, että jotakin on voitu jättää tahallisesti tai tahattomasti sanomatta (esim. uskonnolliset tai poliittiset syyt). Pyri aina hankkimaan käsiisi mahdollisuuksien mukaan alkuperäisin tiedonlähde. Alkuperäinen lähde tarkoittaa julkaisua, jossa asia on ensimmäisenä raportoitu. Tieteellisissä artikkeleissa kiinnitä huomiota etenkin tutkimusmenetelmät-osioon - sen avulla voit erottaa tieteellisen artikkelin yleistajuisesta tai ammatillisesta artikkelista.
Kuka?
Lähteen kirjoittaja on aina pystyttävä tarkistamaan. Tutki kirjoittajan taustaa: onko kyseessä tutkija, asiantuntija, ammattilainen vai harrastelija? Onko hänen julkaisujaan siteerattu? Onko alan oppikirjoissa mainintoja tai onko kirjoittajalla kaupallisia tai poliittisia sidonnaisuuksia?
Missä?
Kuka tekstin on julkaissut? Millaista materiaalia julkaisija julkaisee? Kirjan kyseessä ollessa tarkista kuka kirjan on julkaissut? Onko kyseessä omakustanne? Onko joku tarkistanut tai toimittanut sisällön? Jos kyseessä on julkaistu artikkeli: Missä lehdessä artikkeli on julkaistu. Onko lehti vertaisarvioitu? Tarkista erityisesti Google Scholarista löytämäsi artikkelit ja niiden alkuperäislähteet. Mikäli olet epävarma, niin kysy kirjastosta apua arviointiin.
Milloin?
Huomioi alakohtaisuus. Musiikin alueella harvemmin on sitä ongelmaa, että tieto olisi vanhentunutta, toisin kuin hoitotieteen tai tietotekniikan maailmassa. Pyri löytämään tuoreita lähteitä. Työsi näkökulmalla on kuitenkin merkitystä. Jos teet tutkimusta kulttuurinalalta esimerkiksi musiikista, voi vanha lähdeteos olla aivan yhtä käyttökelpoinen kuin upouusi.
Tietoa arvioidessa on keskeistä on tiedon käyttötarkoitus, paikkansapitävyys ja puolueettomuus. Lähteen luotettavuus ja ajantasaisuus on erityisen tärkeää ammatillista tietoa hankkiessa.
Tiedon validiteetti riippuu siitä, onko sisältö todennettua, luotettavaa ja objektiivista. Ensinnäkin keskeistä on, että tieto pitää paikkansa. Paikkaansa pitävyyttä tukee se, että tieto on ajankohtaista ja että tekstissä ei ole virheitä kieliopissa, kieliasussa tai yksityiskohdissa. Lähteiden kertominen helpottaa tiedon paikkansapitävyyden tarkistamista.
Objektiivisuutta arvioidessa on keskeistä, että informaatio on todennettavissa. Pystyykö tiedon tarkistamaan lähdeviitteistä ja -luettelosta? Onko tieto tieteellistä vai populaaria ja onko se syvällistä vai kattaako pelkät perustiedot? Näyttääkö aineisto aidolta ja onko tekijän ja julkaisijan yhteystiedot ilmoitettu?
Tekstin julkaisupaikan perusteella voi tehdä päätelmiä tekstin luotettavuudesta. Ensinnäkin kannattaa selvittää, kuka vastaa sisällöstä. Julkaisuympäristön julkaisukynnystä kannattaa myös pohtia: onko julkaistu teksti esimerkiksi käynyt läpi toimitusprosessin?
Julkaisuympäristön luotettavuuden arvioinnissa auttaa myös tekstin käyttötarkoituksen arviointi. Käyttötarkoitusta voi arvioida pohtimalla tekijän motivaatiota laittaa kyseinen sisältö verkkoon. Onko tarkoitus mahdollisesti tiedottaa, opettaa, taivutella, mainostaa tai myydä? Jos taustalla on jokin ideologia tai kaupallinen intressi, onko se selvästi kerrottu? Myös tietosisällön kattavuutta ja monipuolisuutta kannattaa arvioida. Sivuston tai julkaisun visuaalista ilmettä kannattaa myös arvioida.
Internet-aineiston auktoriteetti riippuu sen tekijän tai tiedontuottajan aitoudesta ja asiantuntemuksesta. Arvioidessa aineiston luotettavuutta tulee kiinnittää huomioita ainakin seuraaviin seikkoihin:
Erilaisia asiantuntijoita:
Alla oleva kuva auttaa hahmottamaan erilaisia asiantuntijuuden tyyppejä.
Vertaisarviointi on tieteen oma laadunvarmistuskeino. Lehden toimituskunta arvioi julkaistavaksi tarjotun artikkelin julkaisukelpoisuutta ja relevanssia. Tämän jälkeen vertaisarvioiduissa julkaisuissa ulkopuoliset refereet, eli tieteenalakohtaiset asiantuntijat, arvioivat kirjoituksen asiasisältöä ja tieteellistä merkittävyyttä sekä tutkimuksen alkuperäisyyttä ja uutuusarvoa.
Julkaisun arvioijat ovat riippumattomia suhteessa arvioitavaan käsikirjoitukseen. Riippumattomalla arvioijalla tarkoitetaan ansioituneita tutkijoita tai muita asiantuntijoita, jotka eivät ole lehden tai kirjan toimittajia. Arviointi voidaan suorittaa joko anonyymisti tai avoimesti.
Kuva: IFLA CC BY-SA 4.0 http://www.ifla.org/publications/node/11174?og=7407
Internetissä on monenlaisia aineistoja, kuten esimerkiksi eri tahojen verkkosivuja, uutissivustoja, erilaisia verkkojulkaisuja, tietokantoja, linkkilistoja, keskustelupalstoja ja blogeja sekä muita sosiaalisen median palveluita.
Internet-aineistoihin kannattaa suhtautua erityisen kriittisesti, koska Internetissä kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa ja tieto saattaa perustua henkilökohtaisiin mielipiteisiin eikä tosiasioihin. Aineiston alkuperä ei myöskään aina ole selvä. Se, että tiedon hankkii painetusta aineistosta ei toki automaattisesti tee siitä laadukkaampaa, mutta tavallisesti painettu lähde on käynyt läpi seulan ja toimitusprosessin, jossa julkaisija on käynyt läpi ja hyväksynyt käsikirjoituksen.
Lähtökohtaisesti on aina hyvä, mitä tuoreempaa tietoa käyttää. Asiasta ja alasta riippuu, kuinka nopeasti tieto vanhenee ja tätä pitää arvioida tapauskohtaisesti. Erityisesti verkkoaineiston osalta keskeistä on myös aina tarkistaa, onko saatavilla tietoa siitä, milloin sisältö on julkaistu tai päivitetty.
Haasio, Ari 2009. Johdon assistentin tiedonhankinnan opas. Helsinki: WSOY Pro.
Haasio, Ari, & Ojaranta, Anu & Mattila, Markku 2018. Valheen jäljillä. Vantaa: Avain.
Tampereen yliopiston kirjasto 2017. Internet-aineiston arviointikriteerejä.