Skip to main content

Humakin lähdeviiteopas: Viitteet tekstissä

Humakin lähdeviiteopas

Lähdeviitteet tekstissä

Lähdeviittausmerkintä ja lähdeluettelomerkintä muodostavat parin 

Viittausmerkintöjen on tarpeen olla hyvin lyhyitä, jotta ne eivät kohtuuttomasti haittaa tekstin luettavuutta. Tästä syystä viittaukseen merkitään vain ne tiedot, jotka tarvitaan sen yhdistämiseksi lähdeluetteloon tarkasti ja yksiselitteisesti. Lähdeviittaus on siis ikään kuin avain ja lähdeluettelomerkintä lukko. Oikealla avaimella lukko aukeaa ja johtaa lukijan tietolähteen äärelle. Jotta oikeat parit löytyvät on erittäin tärkeää muistaa seuraava nyrkkisääntö: lähdeviittauksen ensimmäinen sana on sama kuin lähdeluettelomerkinnän ensimmäinen sana. 

 
Lähdeviittaus ei ulotu yli kappalerajojen

Jokaisessa tekstinsisäisessä kappaleessa tulee olla lähdeviittaus, mikäli siinä on lähteistä peräisin olevaa sisältöä. Muissa kuin kappalejakoon rakentuvissa esityksissä, esimerkiksi esittelydioissa, sovelletaan vastaavaa periaatetta. Periaatteessa jokainen esitysdia tarvitsee omat viitemerkintänsä, jos on käytetty muilta lainattua tietosisältöä.

 

Ytimekäs ilmaisu ja tarkka sijoittelu tuottavat selkeyttä

Lähdeviitteet merkitään tekstissä sen virkkeen tai kappaleen perään, jossa on viitattu jonkun muun ajatuksiin. Lähdeviitemerkinnässä mainitaan tekijän sukunimi, teoksen julkaisuvuosi ja sivu, sivut tai lakien kohdalla lakipykälä, joista ajatus on otettu. Esimerkiksi kirjoittajan etunimeä tai sen alkukirjainta ei merkitä, ei myöskään sivu-sanaa tai sen s.-lyhennettä. Myöskään sähköisten lähteiden linkit eivät kuulu lähdeviittaukseen.

Sukunimen ja julkaisuvuoden väliin ei tule pilkkua mutta julkaisuvuoden ja sivunumeron väliin tulee. Jos viitattava asia on peräisin usealta peräkkäiseltä sivulta, sivut merkitään viivalla yhdistäen. Viivana käytetään ajatusviivaa, joka on kiinni molemmista päissään numeroissa. Jos asia on peräisin usealta sivulta, jotka eivät ole peräkkäin, sivut merkitään yksittäisinä sivuina, joiden välissä on pilkku. Lähdeviittauksessa voi tarpeen mukaan olla myös niiden yhdistelmiä: (Ruohotie 1998, 31–37, 75, 145).

Kaikissa lähteissä tekijänä ei ole henkilö. Silloin sukunimen sijaan kirjoitetaan tekstin sisällön tuottanut taho ja vuosiluku: (Oulun kaupunki 2018), (Opetusministeriö 2019). Jos tahoakaan ei ole mahdollista selvittää, voidaan käyttää lähteen nimeä. Lakeihin ja asetuksiin viitataan ainoastaan niiden nimellä ja niiden lakikokoelmassa olevalla järjestysnumerolla sekä lain voimaantulemisen vuosiluvulla. 

 

Lähteiden vaikutusrajan ilmaiseminen on tärkeää

Tekstissä kaikki se sisältö, mihin ei ole erikseen lähdeviittauksilla viitattu, tulkitaan kirjoittajan omaksi tekstiksi. Jotta tekijyyden väärinymmärryksiltä vältyttäisiin, on hyvin tärkeää merkitä nämä rajat lähdeviittausmerkinnän yksityiskohdilla selkeästi näkyviin. Tämä tehdään merkitsemällä oikea määrä pisteitä oikeisiin paikkoihin.

Kun viitataan ainoastaan lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, lähdeviittaus laitetaan välittömästi tekstin perään ja viittauksen perään sijoitetaan piste. Se laitetaan sulkumerkin ulkopuolelle.

Nyrkkisääntö: yksi virke, yksi piste

  • Välitavoitteiden asettamisella ja niihin pääsemisellä on merkitystä motivaation syntymisessä ja ylläpitämisessä (Bandura 1982, 134).
  • Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä (Asetus ammattikorkeakouluista 352/2003, 7§).

Kun viitataan useampaan kuin lähdeviittausmerkintää edeltävään virkkeeseen, viimeisen virkkeen perään tulee piste ja sen perään tulee lähdeviittaus ikään kuin "omana virkkeenään", sisältäen siis myös pisteen. Viittauksen piste sijoitetaan sulkumerkkien sisäpuolelle.

Nyrkkisääntö: useampi virke, useampi piste

  • Motivaation ylläpitäminen on vaikeaa, mikäli tavoite on liian kaukana tulevaisuudessa. Motivaatiota voidaan parantaa rakentamalla päätavoitteeseen johtavia, lähitulevaisuuteen sijoittuvia osatavoitteita. Osatavoitteiden saavuttamisesta nouseva itsetyytyväisyys, varsinkin, jos se on sidoksissa tietyn suoritustason saavuttamiselle, voi rakentaa sisäsyntyistä kiinnostusta. (Bandura 1982, 134.)

Silloin, kun viitattava asia on sellainen, että sitä käsitellään koko kirjan mitalta tai halutaan mainita yleisellä tasolla, että tällaisesta aiheesta on tehty kirja, sivunumeroita ei tarvita.

  • Suomessa tästä aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Anne Partanen (2011) ja Leena Ylönen (2011).

Kaikissa lähteissä (esimerkiksi nettisivuissa tai sähköpostiviesteissä) ei luontaisesti ole sivunumeroa, jolloin sitä ei tietenkään voi merkitäkään.  

 

Usea lähde samalta tekijältä samana vuonna

Jos samassa tekstissä lainataan saman tekijän samana vuonna tekemiä lähteitä, nämä on tarpeen erottaa toisistaan jollain yksiselitteisellä tavalla. Erotinmerkkinä käytetään pikkuaakkosta. Jokainen eri lähde saa siis oman pikkuaakkosensa, jota käytetään sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelomerkinnässä. Mikäli lähteiden ajallinen järjestys on tiedossa, pikkuaakkosten järjestys noudattaa ikäjärjestystä. Mikäli se ei ole tiedossa, kirjoittaja voi itse päättää niiden keskinäisen järjestyksen. 

  • Humakissa varmistetaan perustutkinto-opiskelijan informaatiolukutaitojen kehittyminen läpi opintojen niin, että opintojen alussa perehdytään tiedonhankinnan perustaitoihin, tiedon arviointiin ja eettiseen käyttöön. Opintojen keskivaiheessa korostuu tiedonlähteiden monipuolinen käyttö ja tiedontarpeiden arviointi. Loppuvaiheen opiskelijalta edellytetään sujuvia taitoja tiedonhankinnassa ja käytössä erityisesti kehittämistoiminnassa. (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2018a, 5; 2018b, 8; 2018c, 8.) 

 

Monta kirjoittajaa

Jos lähdeteoksen kirjoittajia on kolme tai useampia, ensimmäisen kerran viitattaessa laitetaan näkyviin kaikki sukunimet. Muut sukunimet erotetaan pilkulla mutta kahden viimeisen väliin laitetaan &-merkki.

  • Asiantuntijoiden tapa jäsentää omaksumaansa tietoa perustuu ydinasioiden ymmärtämiseen ja käsitteellistämiseen. He hahmottavat tietoa merkityksellisinä rakenteina ja kokonaisuuksina. (Bransford, Brown & Cocking 2000, 31–32, 36.) 

Kun samojen kirjoittajien samaan teokseen viitataan samassa tekstissä toisen kerran, viittaukseen laitetaan vain ensimmäinen sukunimi ja sen perään ym.-merkintä.

  • Osaaminen ei siten perustu sirpaletietoon vaan kokonaisuuksien hallintaan ja tiedon tilannekohtaiseen ja joustavaan soveltamiseen (Bransford ym. 2000, 36). 

 

​​Sama  lähde monta kertaa peräkkäin

Viitattaessa useamman kerran peräkkäin samaan lähteeseen ensimmäisellä kerralla viitteessä mainitaan normaaliin tapaan tekijä, vuosi ja sivut. Jatkossa riittää viittaus edellä mainittuun teokseen kirjainyhdistelmällä mt. (=mainittu teos). Mt. -viittaus voi viitata tavallisen tekstinsisäisen kappalejaon (=tyhjät lirivit kappaleita erottamassa) yli, muttei numeroidun kappaleen tai luvun yli.

Alla olevassa esimerkissä Opetus- ja kulttuurimininsteriön teokseen liittyviä viitteitä ei olisi voitu kirjoittaa samaan, koko tekstin loppuun sijoitettavaan viitteeseen, sillä välissä on tekstiä, joka on kirjoittajan omaa (merkitty sinisellä). Tässä tapauksessa mt.-viittauksessa sivunumerokin on sama, mutta se voisi olla myös eri. 

  • Saavutettavuus on laaja kattotermi. Sen eri näkökulmien avulla voidaan tarkastella sitä, kuinka helposti informaatio, järjestelmä, laite, ohjelma tai palvelu ovat käytettävissä riippumatta henkilön ominaisuuksista, esimerkiksi toimintarajoitteesta, vähemmistöön kuulumisesta tai vähävaraisuudesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013, 15.) Tässä kohteessa tarkastelun kohteena ovat pääasiassa saavutettavuuden alueelliset ja sosiaaliset osa-alueet sekä taloudellinen saavutettavuus. Saavutettavuus-terminologiaan kuuluu lisäksi esteettömyys, jolla tarkoitetaan ympäristön, palvelun ja tarjonnan toimivuutta etenkin toimintarajoitteisten ihmisten kannalta (mt., 15). Tässä tutkimuksessa esteettömyyttä ei tarkastella erikseen, mutta sitä sivutaan kuitenkin jossain määrin niissä yhteyksissä, kun tarkastellaan taidetoimintaa laitoshoitoympäristössä toteutettuna.

HUOM: Mt. viittaa vain juuri edeltävään viittaukseen, eli kannattaa varoa tekstiä käsitellessään, ettei virkkeiden paikkoja vaihdellessaan tule vahingossa aiheuttaneeksi väärää mt-viittaussuhdetta. Kannattaakin aluksi merkitä kaikki viittaukset niiden kokonaisessa asussa ja vasta tekstin oikolukuvaiheessa huolitella peräkkäiset samaan lähteeseen viittaavat viittaukset mt-viittauksiksi.  

 

Lähdeviittauksen vaikutusalue on rajallinen

Toissijainen viittaaminen on aina viimeinen vaihtoehto

Toisinaan alkuperäinen tieto vääristyy, jos se kulkee monen tulkitsijan kautta. Siksi lähtökohtaisesti käytetään pelkästään alkuperäisiä lähteitä. Joskus kuitenkaan alkuperäislähdettä ei ole saatavilla tai sen hankkiminen on kohtuuttoman vaikeaa. Se voi esimerkiksi olla kirjoitettu kielellä, jota itse ei hallitse. Viitattaessa toissijaisen lähteen kautta alkuperäiseen lähteeseen on viittausmerkinnässä oltava molemmat lähteet. ​Lähdeluetteloon merkitään vain se teos, jonka olet itse nähnyt eli alla olevassa esimerkissä Heikkinen 2009.

Tämä teksti luetaan siis sillä tavoin, että Heikkisen teoksessa vuodelta 2009, sen sivulla 124, on viitattu Virtasen vuonna 1996 kirjoittamaan teokseen, jossa tuo tietosisältö Caesarin huolesta on. Virtasen teosta ei ole saatu käsiin, jonka vuoksi on jouduttu luottamaan siihen, että Heikkinen on tulkinnut häntä oikein.

  • Virtanen (1996) osoittaa, että itse Julius Caesar kantoi syvää huolta gallialaisten itsepäisyydestä (Heikkinen 2009, 124).

Kirjoittajakeskeinen viittaus

Kirjoittajakeskeisellä viittaamisella vivahteikkuutta tekstiin

Lähteeseen voidaan viitata myös ns. kirjoittajakeskeistä viittausta käyttäen. Tuolloin lähdeviittaus lyhenee pelkäksi julkaisuvuodeksi ja mahdolliseksi sivunumeroksi, jotka on sijojitettu välittömästi lähteen kirjoittajan nimen perään.

Kirjoittajakeskeinen viittaus korostaa viittauksella merkityn tiedon esittäjää. Se viestittää, että kyseessä on nimenomaan tämän henkilön (tai tahon) tulkinta. Kirjoittajakeskeisyydellä voidaan myös korostaa sanojan arvovaltaa ja asemaa. Ensimmäisellä kerralla kirjoittajakeskeistä viittausta käytettäessä onkin tapana mainita henkilön etunimi ja jopa titteli. Sen jälkeen niitä ei tarvitse mainita enää samassa tekstissä, vaan sukunimi (ja vuosiluku sekä mahd. sivunumero) riittää.

  • Taiteen tohtori Asta Raamin (2015) mukaan intuition tietoinen hyödyntäminen on merkittävä voimavara omien luovien prosessien ymmärtämisessä.

Kirjoittajakeskeisyyttä voi käyttää myös silloin, kun haluaa aloittaa kappaleen viittauksella ja päättää sen esimerkiksi toiseen viittaukseen tai omaan pohdintaan. Tuolloin on kuitenkin otettava huomioon em. korostava merkitys ja harkittava, sopiiko se kulloiseenkin kontekstiin. Pienillä tekstinsisäisillä valinnoilla voi osoittaa lukijalle, missä viittausten rajat kulkevat. 

Alla olevaan esimerkkiin on merkitty eri lähteiden ja kirjoittajan oman päättelyn rajat eri väreillä. Musta teksti alussa viittaa Timoseen ja lopun  musta virke on kirjoittajakeskeinen viittaus Paavilaisen, Rantasen ja Torikan teokseen. Väliin jäävä sininen teksti on kirjoittajan omaa päättelyä. 

  • Opiskelijan oppiminen digiympäristöissä on osallistumista ja yhteisössä toimimista (Timonen 2016, 33). Jotta nämä kaksi seikkaa toteutuisivat ja tukisivat oppimista mahdollisimman hyvin, on valmentajan keskityttävä yhteisöllisyyden edistämiseen. Ilman yhteisöllisyyttä on vaikeaa muodostaa – niin oppimisen kannalta kuin ammatillisia – toimivia verkostoja, jotka taas ovat olennaisessa osassa verkko-oppimisessa etenemisessä. Ja kuten Paavilainen, Rantanen ja Torikka (2016, 91) toteavat, on yhteisöllisyyden syntymiseksi tärkeää tuntea muut opiskelijat.