Skip to main content

Humakin lähdeviiteopas: Erilaiset lähteet: esimerkkejä

Humakin lähdeviiteopas

Viittausohjeita erilaisiin lähdetyyppeihin

Perusperiaate erilaisiin lähteisiin viitattaessa on se, että lukijalle tulee antaa systemaattisessa muodossa riittävästi tietoa, jotta tämä pystyy halutessaan etsimään alkuperäisen lähteen käsiinsä. 

Alla on tarkempia ohjeita erilaisiin lähdetyyppeihin.

Erilaisia lähteitä

Jos kyse on yksittäisen tekijän painetusta teoksesta, lähdeluettelomerkinnän järjestys on: Sukunimi, Etunimi vuosi. Teoksen otsikko. mahdollisen suomentajan nimi, monesko painos on kyseessä (mikäli tämä on ilmaistu) ja lopuksi kustantajan/julkaisijan kotipaikka ja kustantajan nimi. 

  • Burkhardt, Joanna 2016. Teaching information literacy reframed. 50+ framework-based exercises for creating information literate learners. Chicago: Neal-Schuman.

Jos kyse on useamman tekijän yhdessä tekemästä teoksesta, nimien väliin sijoitetaan &-merkit. Huomaa kuitenkin olla tarkka siitä, onko teos tekijöiden kirjoittama vai toimittama. Mikäli tekijöiden nimen perässä lukee sana (toim.) tai heidät on muuten mainittu teoksen toimittajina teoksen nimiösivulla, kyse on kokoomateoksesta ja siihen viitataan eri tavalla (ks. välilehti Artikkeli toimitetussa teoksessa).

  • Ojasalo, Katri & Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo 2018. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 5. painos. Helsinki: Sanoma Pro. 

Huomaa, että julkaisija/kustantaja ja painopaikka ovat eri asioita, esimerkiksi helsinkiläinen kustantaja saattaa painaa teoksensa Virossa. Viimeiseksi laitetaan nimenomaan kustantajan kotipaikka ja kustantajan nimi. EI siis painopaikkaa ja painajan nimeä.

Jos kirjan nimessä on kaksi otsikkotasoa, niiden väliin laitetaan piste.

E-kirjat voivat olla monenlaisia formaatteja. Yhteistä niille on se, että ne, erotukseksi nettisivuista, muodostavat loogisen, lyhyttä sivua pidemmän kokonaisuuden. Tyypillisimmillään E-kirja on rakennettu sellaiseksi, että se toimii erityisen hyvin sähköisellä päätelaitteella luettaessa. Mutta myös verkkojulkaisut ovat e-kirjoja, vaikka niiden formaatti voi olla identtinen painetun teoksen kanssa. Näin siis esim. pdf-muodossa Theseus-julkaisuarkistossa julkaistu opinnäytetyö on e-kirja. E-kirjoihin merkitään periaatteessa samat tiedot kuin painettuihin kirjoihin, mutta lisätään myös linkki ja viitattu+päivämäärä. E-kirja tai verkkojulkaisu voi luonnollisestikin olla myös sarja- tai kausijulkaisu. Silloin sen merkintätavassa on otettava huomioon myös niiden ominaispiirteet. 

HUOM: Mikäli verkkojulkaisu on tallennettu pysyvään osoitteeseen johonkin arkistoon, lähdeluetteloon merkitään pysyvä osoite, ei tilapäistä hakuotsikkoa, joka ilmestyy selaimen otsikkoriville teosta haettaessa. Pysyviä osoitteita ovat esim. URN- ja DOI-alkuiset osoitteet.

Jos e-kirjoissa ei ole sivunumerointia, kerrotaan tekstiviittauksessa se luku ja kappale, johon lainaus sijoittuu – joko numero tai otsikkoteksti.

Jos kirjan sivut on numeroitu:

  • Korkeakouluopiskelijoiden on tärkeää osata käyttää tiedonhakumenetelmiä ja lähteitä monipuolisesti mutta myös tunnistaa eri niiden eri tilanteisiin soveltuvat käyttötavat (Kangas & Mäkelä 2019, 14).

 Jos sivuja ei ole numeroitu, viitataan e-kirjan lukujen numeroilla tai nimillä.​

  • Polkuriippuvuusteoria viittaa tietynlaiseen lukittautumiseen jo olemassa oleviin teknologisiin tai muihin ratkaisuihin, jolloin ei enää ilman suurta vaivaa ja kustannusta kyetä vaihtamaan toimintoja toisenlaisiksi. Ollaan tultu jo ikään kuin riippuvaisiksi siitä "polusta", jota on tähän asti kuljettu. (Hiltunen & Hiltunen 2014, luku ”Mitä tarkoittaa teknologia, entä teknologian kehitys?".)

Lähdeluettelossa kirjan tiedoissa voi mainita, että teos on e-kirja, esim. (e-kirja) sekä julkaisuajankohta riittävällä tarkkuudella. Jos kyse on kirjan muotoisesta teoksesta, jolle on annettu julkaisuvuosi. Mikäli formaatti on jotain muuta, käytetään selaimen osoiteriville tulevaa osoitetta:

  • Hiltunen, Elina & Hiltunen, Kari 2014. Teknoelämää 2035. Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? (e-kirja). Helsinki: Talentum. 
  • Kangas, Pirjo & Mäkelä, Hilla 2019. Informaatiolukutaidon ja tiedonhankintataitojen merkitys ja kehittyminen digitaalisessa opiskelussa. Teoksessa Päivi Timonen & Hilla Mäkelä & Sanna Lukkarinen (toim.) Kampuksella digittää. Poimintoja verkko-oppimisen kehittämisestä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 80, 1223. Viitattu 6.9.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061420470 
  • Hinnerichsen, Miia & Soininen, Tuija-Liisa 2016. Adoptoi monumentti. Parhaita käytäntöjä. Tampereen museoiden julkaisuja 140. Viitattu 30.10.2016. https://issuu. com/vapriikki/docs/adoptoi_monumentti_iso

Kokoomateoksiksi tai toimitetuiksi teoksiksi sanotaan teoksia, joiden eri luvuilla on eri kirjoittajia. Sellaisessa tapauksessa kirjalla on useiimmiten yksi tai useampia toimittajia. Toimittajien nimet mainitaan usein teoksen kannessa ja nimiösivulla ja artikkelien kirjoittajat sisällysluettelossa ja kyseisen artikkelin kohdalla. Toimittaja ei aina ole henkilö, se voi olla myös instituutio.

Kokoomateoksesta tehdyssä lähdeviittauksessa viitataan juuri siihen kirjoittajaan, kenen ajatuksia lainataan sekä sivuun tai sivuihin, joilta kyseinen asia löytyy. Tekijäksi merkitään siis artikkelin kirjoittaja, ei koko teoksen toimittaja. Alla olevissa esimerkeissä kokoomateoksen varsinainen nimi ja toimittajat on merkitty punaisella. 

Lähdeviittauksessa: 

  • ​Myös Humakin opiskelijat mainitsevat yhteisöllisyyden luomisen haasteena digitalisaatiolle: miten luoda tunne yhteisöllisyydestä opiskelijoille, joita ei välttämättä yhdistä opiskelun lisäksi kovin moni muu asia (Paavilainen, Rantanen & Torikka 2016, 89).

Lähdeluettelomerkinnässä:

  • Paavilainen, Salla & Rantanen, Marianna & Torikka, Suvi 2016. Opiskelijat verkkoympäristössä. Teoksessa Jukka Määttä & Titta Pohjanmäki & Päivi Timonen (toim.) Kohti digikampusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 22, 89–95.

Lähdeluetteloon merkitään lähdeviitettä vastaava tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, teoksen toimittajat ja teoksen nimi, kustantajan tiedot ja kyseisen artikkelin sivunumerot. Huomaa, että teoksen toimittajat mainitaan järjestyksessä Etunimi Sukunimi.

Loppuun tulee lisäksi maininta siitä, millä sivuilla artikkeli kokoomateoksessa sijaitsee. HUOM: Merkitään siis koko artikkelin pituus, ei ainoastaan niitä sivuja, joista tekstiä on lainattu. Sivunumeroita erottaa ajatusviiva, joka on kiinni molemmista päistään numeroissa. 

  • Määttä, Jukka 2018. Humanistisen ammattikorkeakoulun tarina. Teoksessa Hanna Kiuru & Arto Lindholm (toim.) Yhdessä tehden. 20-vuotiaan Humanistisen ammattikorkeakoulun tarina. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 19–30. Viitattu 30.5.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-310-9
  • Silvanto, Satu 2016. Festivaalien merkityksestä. Johdanto festivaalien Suomi -kirjan teemoihin. Teoksessa Satu Silvanto (toim.) Festivaalien Suomi. Helsinki: Cupore, 8–16.

Viittauksessa: 

  • Määttä 2018, mahdollinen sivunumero
  • Silvanto 2016, mahdollinen sivunumero

Kausijulkaisut (esimerkiksi eri tutkimuslaitosten sarjajulkaisut) ja lehdet ovat yksi toimitettujen teosten lajityyppi. Kausijulkaisu tai lehti on niissä ottanut toimittajan roolin. 

Joskus tosin julkaisusarjan numero voi koostua myös vain yhden tekijän tekstistä. Tällaisia ovat tyypillisesti esimerkiksi väitöskirjat, jotka ilmestyvät jonkun yliopiston sarjassa. Alla olevissa esimerkeissä sarjojen tai lehtien nimet ja järjestysnumerot on merkitty punaisella.

  • Kullaslahti, Jaana 2011. Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1074. Viitattu 5.9.2019. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8452-0

Viittauksessa:

  • Kullaslahti 2011

Kausijulkaisuista ja lehdistä poimitut lähteet merkitään lähdeluetteloon sijoittamalla ensin tekijän nimi, vuosiluku, artikkelin nimi, julkaisun nimi, julkaisun vuosikerran (ja mahdollisen volyymin) numero, julkaisun numero ja sivut, joilta artikkeli löytyy. Kustantajan nimeä ja paikkakuntaa ei mainita, koska ne voivat vaihtua, mutta nimi pysyy. Sarjajulkaisun nimi kertoo usein jo kustantajan (esim. tutkimuslaitoksen nimi), joten sitäkään ei siksi tarvita. 

Lehtien osalta on selvyyden vuoksi joskus on paikallaan mainita myös artikkelin laatu, eli esim. pääkirjoitus, mielipidekirjoitus, sen-ja-sen henkilön haastattelu, kolumni, jne. 

  • Houni, Pia & Ansio, Heli 2014. Taiteilijan ammatti tänään – tietoja, taitoja, diskursseja. Yhteiskuntapolitiikka 79, 4/2014, 375–387.
  • Lahtivuori, Sallamari 2018. Kun Hugo-poika kuuroutui, perheellä ei ollut enää yhteistä kieltä – viittomakieli mullisti koko elämän. Satakunnan Kansa 13.10.2018. Viitattu 5.9.2019. https://www.satakunnankansa.fi/a/201249577

Viittauksessa:

  • Houni & Ansio 2014, mahdollinen sivunumero
  • Lahtivuori 2018, mahdollinen sivunumero
Jos lehtiartikkelissa ei mainita jutun tekijää, viitataan lehden nimellä.
 
Kun viitataan nettilehtien artikkeleihin, loppuun kirjoitetaan lehden numeron sijaan jutun julkaisupäivämäärä. Lähdeluettelomerkinnässä on siis vuosiluku kaksi kertaa. Jos lehti on näköispainoksena netissä, silloin tietenkin käytetään lehden omaa sivunumerointia, mikäli sellainen on.
 
Alemmassa esimerkissä Verkkoviestintä on kirjoitettu kahteen kertaan - ensin tekijän ominaisuudessa ja sitten julkaisun nimen ja numeron ominaisuudessa. Tässä yhteydessä toisto on pakko tehdä, koska tekijän nimen lisäksi lähdeluettelon alkuun ei koskaan tule muuta kuin vuosiluku. Muut tarkentavat seikat kirjoitetaan jäljempänä tulevaan kohtaan alla kuvatulla tavalla. Vastaavasti Helsingin Sanomista merkitään aluksi vain vuosiluku ja myöhemmin päivämäärä. 
 
  • Verkkoviestintä 2010. Sosiaalisen median monet kasvot. Verkkoviestintä 1/2010, 12–19. 
  • Helsingin Sanomat 2019. Syntyvyyden laskun seuraukset ulottuvat myös Helsinkiin. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat 2.9.2019. Viitattu 5.9.2019. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006224435.html

Viittauksessa: 

  • Verkkoviestintä 2010, mahdollinen sivunumero
  • Helsingin Sanomat 2019, mahdollinen sivunumero 

Virallisiin asiakirjoihin viitataan aineiston tuottaneen instituution nimellä. Asiakirjojen joukkoon kuuluu esimerkiksi pöytäkirjat, talousarviot, toimintakertomukset ja -suunnitelmat, tiedotteet, yms.

Viittaus tekstissä: 

  • Kajaanin kaupunki 2019
  • Sosiaali- ja terveysministeriö 2017
  • Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys ry 2018
  • Oulun kaupunki 2016

Lähdeluetteloon merkitään asiakirjojen tarkka nimi ja mahdolliset tunnistenumerot sellaisena kuin asiakirjan julkaisija on ne ilmaissut dokumentin yhteydessä.  

  • Oulun kaupunki 2016. Ympäristötaidemaksun käyttöönotto tontinluovutuksessa. Pöytäkirja Dno OUKA/5249/10.00.02.02/2015

Yhdistysten osalta esimerkiksi pöytäkirjat ovat yhdistyksen nimissä tehtyjä, vaikka niillä on henkilönimet allekirjoittajina. Tästä syystä niihin viitataan yhdistyksen, ei allekirjoittajan nimellä. 

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät välttämättä sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julksia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, ne eivät ole julkaistuja sanan varsinaisessa mielessä. Tästä syystä tällaisten dokumenttien lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan sanat: Ei julkaistu. Mikäli ne kuitenkin on julkaistu kaikille avoimella foorumilla netissä, ne ovat julkaistuja. Tuolloin ei julkaistu -maininta jätetään pois. Sen tilalle laitetaan päivämäärä, jolloin se on itse luettu netistä ja nettisivun osoite kokonaisuudessaan. 

  • Siikakosken voimailuseura ry 2017. Hallituksen pöytäkirja 23.3.2017. Ei julkaistu.
  • Turun luonnonsuojeluyhdistys ry 2019. Toimintasuunnitelma. Viitattu 15.9.2019. https://www.sll.fi/turku/yhdistys/toimintasuunnitelma

Tyypillisiä lähteitä, joilla ei ole nimettyä tekijää, ovat lait ja asetukset. Vaikka lait syntyvätkin tietyn prosessin kautta ja niiden muotoillut taho on identifoitiavissa, ja vaikka ne allekirjoittaa istuva presidentti, näitä ei nimetä tekijöiksi. Niiden yhteydessä ei myöskään mainita sitä kanavaa, josta ne on luettu. Lähdeluetteloon ei siis laiteta Finlex- tai Edilex-osoitetta tai lakikirjan painostietoja. Lähtokohtana on, että lait ja asetukset ovat kaikkialla saman muotoisia, jolloin niiden konkreettista sijaintitietoa ei tarvitse mainita. 

Lakeihin ja asetuksiin viitataan kyseisen säädöksen nimellä ja asetusnumerolla sekä vuosiluvulla, jotka löytyvät helposti Finlex-tietokannasta. Vanhemmissa laeissa vuosiluku on kirjoitettu päiväysmuodossa ja asetusnumero on ilmoitettu sen jälkeen. Esimerkiksi Ammattikorkeakoululain yhteydessä tiedot ovat 14.11.2014/932. Lähdeviittausta ja lähdeluetteloa varten ne täytyy kääntää toiseen järjestykseen ja poistaa päivämäärätieto.  

Lait merkitään lähdeluetteloon samoilla ensimmäisillä sanoilla kuin tekstin lähdeviitteessäkin. 

  • Ammattikorkeakoululaki 932/2014.

Jos tekstissä viitataan lain tiettyyn pykälään se merkitään mukaan viitteeseen

  • Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 256/1995, 18§

Muita tyypillisiä lähteitä, joissa henkilötekijää ei välttämättä tiedetä, ovat esimerkiksi jotkut esitteet, flyerit ja muut pienpainatteet, julisteet, tarrat ja muut sen kaltaiset materiaalit. Näistäkin kannattaa kuitenkin aina etsiä tekijää. Usein esimerkiksi esitteen tekijätaho mainitaan jossain taitollisesti melko näkymättömässä kohdassa, esimerkiksi takasivulla tai esitteen reunassa pienellä kirjoitettuna. Julisteita, vaikka ne ovatkin julkisesti nähtävillä, ei ole kuitenkaan virallisesti julkaistu julkaisun muodossa, joten niiden perään laitetaan sanat "ei julkaistu". 

  • United Against Plutocracy 2019. Juliste. Ei julkaistu. 

Lähdeviittauksessa: 

  • United Against Plutocracy 2019
​​Mistä tietää, onko lähde julkaistu? 

Kaikkia lähdemateriaaliksi soveltuvia teoksia ei ole välttämättä virallisesti julkaistu millään foorumilla. Kirjan ja lehden perinteinen muoto ei välttämättä takaa sitä, että kyseessä on julkaisu. Tekstin tai kuvan julkisesti esillä oleminenkaan ei välttämättä tarkoita, että teos olisi julkaistu siinä mielessä kuin mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Tarkista, löydätkö kirjasta tai lehdestä ISSN- tai ISBN-numeron. Mikäli niillä on jompi kumpi numero, ne on julkaistu. Yleensä numerosarja löytyy nimiölehdeltä, mikäli kyseessä on kirja, tai lehden toimitustiedot-laatikosta, mikäli kyseessä on lehti. ISSN-numero tarkoittaa, että kyseessä on sarjajulkaisu (ilmestyy saman nimisenä usean numeron verran) ja ISBN-numero puolestaan tarkoittaa, että kyseessä on yksittäisteos. Joskus joku teos voi olla molempia - sekä osa sarjaa että yksittäisteos. Tällaisia ovat usein esim. yliopistojen julkaisusarjoissa julkaistut väitöskirjat. Tällöin sitä voi ajatella kumpana hyvänsä.

Sähköisten lähteiden osalta kaikki se, mikä on julkisesti kaikkien saatavilla netissä, on julkaistu. Esimerkiksi Twitter-viesti on julkinen, mutta kirjautumisen ja salasanat vaativa tai jäseneksi kutsumiseen perustuva, suljettu keskustelufoorumi ei sitä ole.

Se, onko lähde julkaistu vai ei, ei sinänsä määrittele sen arvoa. Molemmat voivat olla arvokkaita lähteitä. Koska lähdeluettelon tarkoitus on johdattaa lukija mahdollisimman tarkasti lähteen äärelle, on kuitenkin paikallaan mainita, mikäli joku lähde ei ole julkisesti saatavissa. Tällöin lukija ei lähde etsimään sitä mistään julkisista arkistoista, kirjastoista tai netin kaikille avoimilta sivuilta. Julkaisemattomien lähteiden lähdeluettelomerkintöjen perään kirjoitetaan sanat: "Ei julkaistu".

 
Esimerkkejä tyypillisistä julkaisemattomista lähteistä:

Julkishallinnolliset asiakirjat ovat julkisia ja julkaistuja jollain foorumilla. Yhdistysten tai yritysten dokumentit sen sijaan eivät välttämättä sitä ole. Vaikka ne olisivatkin yhdistyksen tiedossa ja periaatetasolla julksia myös muille kuin yhdistysten jäsenille, ne eivät ole julkaistuja sanan varsinaisessa mielessä.

  • Kaituenkosken kyläyhdistys ry 2017. Hallituksen pöytäkirja 23.3.2017. Ei julkaistu.

Myös monet yritysten ja yhteisöjen henkilöstölle suunnatut oppaat ovat yleensä julkaisemattomia.

  • Kiskon Konepaja Oy 2013. Sisäisen viestinnän opas. Ei julkaistu.

Tyypiillisiä lähdeaineistoja ovat myös erilaiset raportit, joita esimerkiksi hankkeet ja työyhteisöt tuottavat toiminnastaan. Joskus raportit on julkaistu, mutta suuri osa on julkaisemattomia

  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2018. Lights On! -hankkeen loppuraportti. Ei julkaistu.

Erilaiset kirjautumista vaativat sivustot ja keskustelufoorumit, jotka vaativat jäsenenä olemisen tai muun tunnistautumisen (esim. intranet-ympäristöt), eivät ole julkisia. Alla olevassa (kuvitteellisessa) esimerkissä Virtuaalinuokkari on nuorten (jäseneksi rekisteröitymistä edellyttävä) keskustelufoorumi, jossa on Pulinaboxi-niminen chattiympäristö. Lähteenä on käytetty siellä 14.8.2019 käytyjä keskusteluja.

  • Virtuaalinuokkari 2019. Pulinaboxi 14.8.2019. Ei julkaistu.

Julkaisemattomia tietoja lähteenä käytettäessä on oltava erityisen huolellinen sen suhteen, ettei riko julkaisemattoman lähteen suojaa ilman, että ne tahot, joiden tietoja käytetään, ovat  asiasta tietoisia ja ovat antaneet siihen suostumuksensa. Jos esimerkiksi käyttää ei-julkisen keskustelufoorumin materiaalia lähteenään, on keskustelufoorumin jäsenten tiedettävä asiasta. 

Tarkista aina julkaisemattomien asiakirjojen tekijöiltä tai haltijiolta, onko niissä oleva tieto mahdollisesti luottamuksellista tai salassapidettävää ja toimi sen mukaisesti.

Lähdeviittaus verkkosivustoon tehdään samalla tavalla kuin muunkinlaisiin lähteisiin

Nettisivut ovat usein tärkeitä lähteitä, mutta lähdemerkintöjen tekemistä vaikeuttaa se, että niissä on niin paljon erilaista sirpaleista informaatiota ja niiden taitto voi heikentää yhteen liittyvien asioiden hahmottumista.

Nettisivuillakin ensisijaisesti etsitään tekstin (voi olla myös kuva, video tms.) tuottanutta tahoa. Mikäli tekstin välittömässä yhteydessä mainitaan henkilö, joka tekstin on tuottanut, käytetään hänen nimeään. Mikäli nimen suhde tekstiin on epäselvä (se sijaitsee kauempana tekstistä, esimerkiksi alakehyksessä), sitä ei tule käyttää. Jos lainattaan kohtaan on mahdoton yhdistää henkilötekijää, tekijäksi merkitään verkkosivuston omistava instituutio. Toisinaan instituution nimeäkään ei ole löydettävissä. Kyse voi olla vaikkapa useiden toimijoiden verkostosta, joka on tuottanut sivun yhdessä ja se ikään kuin on organisaatioista irrallinen. Silloin käytetään nettisivun nimeä, esimerkiksi (Verneri.net 2019). 

Jokainen erillinen nettisivu on oma lähteensä. Eli kun esimerkiksi klikkaat itsesi pääsivulta jollekin toiselle sivulle, se vie sinut toiseen lähteeseen. On tärkeää, että lähteet erotellaan, sillä esimerkiksi pelkälle Humakin pääsivulle viittaava lähde ei auta löytämään jollekin alasivulle sijoitettua tietoa. 

Nyrkkisääntö: kun osoiterivillä osoite muuttuu hiemankin, myös lähde muuttuu.

  • Tilastokeskus 2018. Viidennes yrityksistä hyödyntänyt big dataa. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/icte/2018/icte_2018_2018-11-30_tie_001_fi.html

  • Tilastokeskus 2019a. Bruttokansantuote kasvoi 0,5 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/ntp/2019/02/ntp_2019_02_2019-08-30_tie_001_fi.html

  • Tilastokeskus 2019b. Eduskuntavaaleissa 2019 valituista 41,5 prosenttia uusia edustajia. Viitattu 6.9.2019. https://www.stat.fi/til/evaa/2019/01/evaa_2019_01_2019-04-29_tie_001_fi.html

Lähdeluetteloon, mutta vain sinne, merkitään koko pitkä http-osoite

On tärkeää, että lähdeluettelo vie perille suoraan lähteeseen. Siksi verkkosivun http-osoite laitetaan näkyviin kokonaisuudessaan, olipa se kuinka pitkä hyvänsä. Sitä ennen kirjoitetaan päivämäärä, jolloin teos on luettu verkosta. Tämä tehdään siitä syystä, että verkossa olevat lähteet voivat hävitä tai niitä voidaan siirrellä, jolloin osoite ei enää välttämättä vie myöhemmin perille. Viitattu-merkintä päivämäärineen on kirjoittajan tae siitä, että lähde oli ainakin tuolloin vielä nähtävissä verkossa. 

Lähdeluettelossa lähteen otsikkona käytetään sitä otsikkoa, joka liittyy väliittömästi tekstin sisältöön. Toisinaan se voi olla hyvin yleistäkin muotoa, esimerkiksi "Yleistä" tai "Tietoa yhdistyksestä", jne. Pääasia on, että se on kyseisen selausnäkymän otsikko, ei sivuston nimi, tms. 

  • AGMA ry 2016. Our members. Viitattu 12.11.2016. http://www.agma.fi/members
  • Kuurojen liitto 2019. Suomalaisen viittomakielen uhanalaisuutta arvioidaan. Viitattu 31.5.2019. https://www.kuurojenliitto.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/suomalaisen-viittomakielen-uhanalaisuutta-arvioidaan
  • Verneri.net 2019. Työlainsäädäntö. Viitattu 6.9.2019. https://verneri.net/yleis/tyolainsaadanto

Joskus voi olla paikallaan lisätä lähdeluetteloon tieto siitä, minkä tyyppinen tieto on kyseessä ja myös tarkentava päivämäärä, milloin se on annettu. Esimerkiksi tiedotteiden, uutisointien, blogikirjoitusten yms. kohdalla on suositeltavaa tehdä näin. 

  • Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Uusi valtion liikuntaneuvosto asetettu. Tiedote 22.8.2019. Viitattu 6.9.2019. https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uusi-valtion-liikuntaneuvosto-asetet-1
  • Määttä, Jukka 2019. ”Osallistava ja osaava Suomi” – mitä humakilainen hallitusohjelma merkitsee? Blogikirjoitus 18.6.2019. https://www.humak.fi/blogit/osallistava-ja-osaava-suomi-mita-humakilainen-hallitusohjelma-merkitsee/

Edellisissä esimerkeissä mainittujen lähteiden lähdeviittaukset: 

  • Tilastokeskus 2018
  • Tilastokeskus 2019a
  • Tilastokeskus 2019b
  • AGMA ry 2016
  • Kuurojen liitto 2019
  • Verneri.net 2019
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019
  • Määttä 2019
Suullinen tiedonanto

Suullisiksi tiedonannoiksi kutsutaan sitä tietoa, joka saadaan joltakulta henkilöltä henkilökohtaisesti. Myös puhelinkeskustelut kuuluvat tähän kategoriaan. Suullisen tiedonannon erottaa haastattelusta se, että suullinen tiedonanto on tyypillisesti lyhyt tilanne, joka ei sisällä haastattelulle ominaista rakennetta, jossa haaastattelija kysyy ennalta valmistelemansa kysymyslistan mukaisia asioita haastateltavalta. 

Suullisia tiedonantoja eivät siis ole haastattelut eivätkä myöskään luennot, paneelikeskustelut tms. tilaisuudet, jossa joku puhuu suuremmalle yleisölle. 

On erittäin tärkeää, että suullisen tiedonannon antaja tietää, mihin tietoa tullaan käyttämään ja antaa siihen suostumuksensa. Joskus tiedon mahdollista käyttötarkoitusta ei voi tietää ennakolta, jolloin sitä ei voi kertoa etukäteen. Luvan tiedon käyttöön voi aina varmistaa jälkikäteen tiedon antajalta. 

Suullisista tiedonannoista kerrotaan tietolähteen nimi, aika, aihe ja paikka.

  • .Tirkkonen, Pekka 2009. Suullinen tiedonanto 3.9.2019.

Joskus lähdekirjallisuudessa voi näkyä merkintää pers. comm. Humakissa kuitenkin käytetään suomenkielisiä merkintöjä.

Lähdeviittauksessa: 

  • Tirkkonen 2009
 
Paneelikeskustelut, puheet, esitelmät

Arvokasta uutta tietoa voi saada myös esimerkiksi otsikossa mainituista asiantuntijapuheenvuoroista. Niihin viitataan puhujan nimellä, sen jälkeen tulee vuosi ja puheenvuoron otsikko (tilaisuuden ohjelmatiedoissa mainittu) sekä tilaisuus, jossa esitys on pidetty ja sen päivämäärä ja paikkakunta. 

  • Heusala, Tiina 2019. Aivotyö & kognitiivinen ergonomia. Digi & työhyvinvointi -seminaari, 24.10.2019, Rovaniemi.

Mikäli lähteenä käytettävä puheenvuoro on taltioitu, siihen viitataan edelleen samalla periaatteella kuin suoraankin kuultuun puheeseen, eli ensin mainitaan henkilön nimi ja sen jälkeen yhteys sekä puheenaiheeseen että taltiointiin. Mikäli tallenne on pitkä ja koostuu useista puheenvuoroista, voidaan laittaa tarkenteeksi myös se taltioinnin kohta, jossa sanottu asia tarkalleen on. 

  • Nylander, Mikaela 2017. Puheenvuoro eduskunnan kyselytunnilla 21.9.2017. Yle Uutiset viittomakielellä: Vammaisten tulkkauspalvelu nousi voimakkaasti esiin eduskunnan kyselytunnilla, 3:44–4:50. Yle Areena 22.9.2017. Viitattu 16.10.2019. https://areena.yle.fi/1-4241427

Lähdeviittauksessa:

  • Heusala 2019
  • Nylander 2017
Haastattelut luetteloidaan samalla periaatteella kuin muutkin lähteet. Haastattelut sijoitetaan lähdeluettelon jälkeen ja haastattelujen luettelo nimetään otsikolla HAASTATTELUT.
 
Myös haastattelijan nimi kuuluu mainita haastattelun yhteydessä, varsinkin, jos haastatteluja ovat tehneet useammat henkilöt. Jos on vain yksi haastattelija, riittää kertaviittaus haastattelijan nimeen (ennen kaikkia haastatteluja, esim: kaikki haastattelut on tehnyt Tauno Tolonen). Haastateltavan nimen ja haastatteluvuoden lisäksi on tapana merkitä haastateltavan titteli, mikäli henkilöä on haastateltu hänen työhönsä liittyen eikä yksityishenkilönä. Haastattelun paikkakunta ja päivämäärä merkitään lähdeluetteloon. Mikäli haastattelu on tehty puhelimella tai videon välityksellä, se tieto mainitaan paikkakunnan sijaan.
 
HAASTATTELUT
 
  • Koivumäki, Tanja 2015. Projektijohtaja. Tampere, 2.9.2015. Haastattelija: Minna Hautio.
  • Liutu, Jarkko 2015. Kuvataiteilija. Savonlinna, 7.9.2015. Haastattelija: Minna Hautio.
  • Mulari, Leena 2016. Kuvataiteilija. Puhelinhaastattelu 16.2.2016. Haastattelija: Laura-Kristiina Moilanen.

 

Lähdeviittauksiin haastattelut merkitään samalla tavalla kuin muutkin lähteet: (Koivumäki 2015). 

Mikäli kysymyksessä on käännösteos, on mainittava suomentajan nimi. Kääntäjän nimi on erityisen tärkeää suurten monografioiden ja kaunokirjallisten teosten kanssa.

  • Francesco, Alberoni 2001. Rakastuminen. Suom. Ulla Ranta ja Liisa Ryömä. Helsinki: Otava.

Jos viitataan suomentajan (tai jonkun muun kirjoittajan kirjoittamaan) johdantotekstiin tai esipuheeseen monografiassa, sitä käsitellään erillistekstinä kuten artikkelia kokoomateoksessa. Viittaus tuolloin kirjoittajan mukaan.

  • Nieminen, Liisa 2010. Saatesanat. Teoksessa Jim Smith Elämän tarkoitus. Suom. Liisa Nieminen. Helsinki: Otava.

Viittauksen vakuuttavuutta lisää, jos sama asia löytyy useammasta eri lähteestä. Monen lähteen viitteessä kirjoittajien nimet tulevat peräkkäin ajalliseen järjestykseen samojen sulkeiden sisään. Lähteitä erottamaan käytetään puolipistettä. HUOM: alla olevassa esimerkissä Adams Becker on yhden henkilön sukunimi, vaikka onkin kirjoitettu ilman väliviivaa. 

  • Oppimisen muotoilua ja uudelleen suunnittelua tulisi entisestään vahvistaa, jotta yhteisöllinen oppiminen mahdollistuu ja oppimisen sisällöt koetaan merkityksellisiksi (Gibson 2013; Lonka 2015; Traxler & Kukulska-Hulme 2016; Adams Becker, Cummins, Davis, Freeman & Hall 2017).

Viitteet voi yhdistää samaan viittaukseen ainoastaan silloin, kun kaikki lähteet ovat samaa mieltä kaikesta siitä asiasta, johon viittaus kohdistuu.

Mikäli kaikki kirjoittajat eivät ole samaa mieltä tai on muuten tarpeen kohdistaa joku lähde koskemaan tarkemmin vain tiettyä kohtaa, viittaus sijoitetaan suoraan sen yhteyteen, jopa keskelle virkettä, jos se on tarpeen.

  • Oppimisteorioita ovat täydentäneet tutkimukset oppimistyyleistä (esim. Kolb 2005) ja moniälykkyyden käsitteestä (Gardner 1996). 

Mikäli kirjoittaja on sama, mutta julkaisu vaihtuu, kirjoittajaa ei tarvitse mainita kuin alussa. Vuodet ja sivunumerot erotellaan puolipisteillä ja pilkuilla. 

  • Loppuvaiheen opiskelijalta edellytetään sujuvia taitoja tiedonhankinnassa ja käytössä erityisesti kehittämistoiminnassa (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2018a, 5; 2018b, 8; 2018c, 8).

 

Opinnäytetöihin viitattaessa lähdeluettelossa kerrotaan tekijän, vuosiluvun ja työn nimen lisäksi myös se, missä se on tehty ja millaisesta opinnäytteestä on kysymys. Jos opinnäyte on saatavissa avoimissa sähköisissä tietokannoissa (kuten nykyään useimmat ovat), laitetaan lisäksi URN-osoite ja viittauspäivämäärä.

  • Posti-Ahokas, Netta 2013. Pelastakaa Lapset ry:n verkkonuorisotoiminnan arviointi nuorten näkökulmasta. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Viitattu 12.12.2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920518

Opinnäytteistä mainitaan, minkä asteisesta työstä on kysymys. Ammattikorkeakoulujen osalta erotuksena amk-opinnäytetyön ja yamk-opinnäytetyön välillä on se, että yamk-opinnäytetöihin lisätään sulkuihin sijoitettu kirjainyhdistelmä (YAMK) sanan Opinnäytetyö perään.

  • Kavalus, Matias 2019. Ongelmallisen videopelaamisen ja videopeliriippuvuuden esiintyminen opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien työssä. Sosiaalityön. Lapin yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 5.9.2019. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080623530

 

 

 

Myös videoihin, podcasteihin ja muuhun digitaaliseen materiaalin viitattessa käytetään samaa periaatetta kuin muissa lähteissä: tärkeintä on osoittaa tekijä tai taho, joka on vastuussa sisällöstä. Se merkitään lähteeseen aina ensimmäisenä. Joskus on hankalaa hahmottaa, mitä tekijyyttä tarkoitetaan - teos voi olla yhtä painava sekä sisällöllisesti että taiteellisena tuotoksena, esim. videona tai lyhytelokuvana. ​

Olennaista onkin sen hahmottaminen, mihin itse asiassa viitataan. Jos viitataan esimerkiksi videolla esiintyvän asiantuntijan sanomisiin, silloin viitataan suoraan häneen. Videoformaatti ohjaajineen ja kuvaajineen on tässä yhteydessä vain formaatti, jonka kautta tieto on saatavissa. Lähdeviittaukseen laitetaan tekijän ja hänen esityksensä/teoksensa otsikon lisäksi myös sen tuottanut ja julkaissut taho. Se voi olla esim. tilaisuuden järjestäjänyt ja taltioinut taho tai yritys.  

  • Onaheim, Balder 2015. 3 tools to become more creative.  TEDxCopenhagenSalon. Viitattu 3.10.2017. https://www.youtube.com/watch?v=g-YScywp6AU
  • Räsänen, Helena 2016. Kulttuuritoiminta julkisissakin yksiköissä on mahdollista, jos vain tahtoa riittää -luento. Mikä on kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus?-seminaari. Taiteen edistämiskeskus ja Kulttuurihyvinvointia Turussa -verkosto. Turun yliopisto 6.3.2014. Viitattu 27.9.2016. https://youtu.be/0J2fXj6mz_4
  • Kareinen, Janne 2019. Olemmeko hukkaamassa keskustelun taidon? Hyvää huomista -tulevaisuuspodcast #14. Sitra. Viitattu 6.9.2019. https://www.sitra.fi/artikkelit/olemmeko-hukkaamassa-keskustelemisen-taidon/  
  • Ateneum Art Museum 2017. Suomen taiteen tarina – Eero Järnefelt: Kaski, 1893. Viitattu 6.9.2019. https://youtu.be/__v1hreo2Tg

Kun viitataan esitykseen itseensä teoksena, tieto tekijyydestä löytyy yleensä viimeistään lopputeksteistä. Tekijöitä voi olla monta, mutta yleensä joku taho tai henkilö on merkitty tekijänoikeuksien haltijaksi. Tätä tietoa on luontevaa käyttää tekijätahona. Joskus tekijänoikeuksienkaan haltijaa tai tuotanto-organisaatiota ei ole merkitty, jolloin voidaan käyttää esimerkiksi keskeisten sisällöstä (käsikirjoitus) ja muodosta (ohjaus, kuvaus, jne) vastaavien nimiä.

Edellisten esimerkkien viittaukset tekstissä: 

  • Onaheim 2015
  • Räsänen 2016
  • Kareinen 2019
  • Ateneum Art Museum 2017

HUOM: Mikäli tallenne on pidempi kuin pari minuuttia, laitetaan viittaukseen myös aikamääre, mistä kohtaa teosta viitattu asia on peräisin. Eli esim: (Onaheim 2015, 3:13-4:11).

Voiko sähköposteja käyttää lähteenä?

Sähköposteja voi käyttää lähteenä. Niiden käytössä on kuitenkin muistettava, että ne ovat yksityisiä dokumentteja, joita ei voi ilman osapuolten lupaa käyttää lähteenä. Kannattaa siis jo sähköpostia lähettäessä informoida vastaanottajaa, että viestin sisältöä tultaisiin mahdollisesti käyttämään lähteenä tai aineistona tutkimuksessa ja/tai julkaisussa. Mikäli tätä ei ole tehty etukäteen, luvan voi kysyä jälkikäteen. 

Sähköpostin lähdeviittauksessa lähteen otsikoksi tulee sähköpostiviestin otsikko juuri sellaisena kuin se on kirjoitettu. Tämäkin kannattaa siis jo etukäteen miettiä sellaiseksi, että se on informatiivinen ja selkeä. Lähdeviittaukseen merkitään päivämäärän lisäksi myös viestin saajan osoite. Tämä kertoo viestin kulkemisen tavasta ja on myös vakuutus viestin aitoudesta. 

  • Miettinen, Mari 2016. VS: Kysymys kuntanne kulttuuritoiminnasta. Email minna.hautio@humak.fi 13.9.2016.

Lähdeviittauksessa merkitään ainoastaan sukunimi ja vuosi: 

  • Miettinen 2016

 

Entä some ja muut nopeat viestimet? 

Twitter-viesti on tarkoitettu julkiseksi, joten sitä voi käyttää ilman luvan kysymistä. Sen sijaan sellaisten foorumeiden, joilla on rajattu lukijapiiri (jäsenyys perustuu kutsumiseen tai jäseneksi pyrkimiseen) tarjoamaa tietoa ei voi eettisesti käyttää lähteenä ilman asianomaisten lupaa. Sama koskee myös Whatsapp-viestejä, tekstiviestejä jne. - käytännösä mitä tahansa sellaista viestiä, joka on lähetetty luottamuksellisesti ja ei-julkisesti. Muista siis pyytää keskustelu- ja viestikumppaneiltasi lupa viestien käyttöön!

Teknisesti tällaiset viestit noudattavat samaa periaatetta kuin muutkin lähteet. Koska somessa viestintä on nopeaa, ja viestitulva on valtava, oikean lähteen löydettävyyden vuoksi on hyvä laittaa päivämäärän perään myös kellonaika. Some- ja muussa pikaviestinnässä ei yleensä ole otsikoita, joten ne korvataan kirjoittamalla sen tilalle viestityyppi. Jos facebook-sivu on julkinen, sen perään merkitään viittauspäivämäärä ja linkki.

  • Niinistö, Sauli 2019. Twitter-viesti @niinisto 23.8.2019, 4:49.
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) 2019. Facebook-päivitys 30.8.2019, 10:46. Viitattu 6.9.2019. https://www.facebook.com/humanistinen.ammattikorkeakoulu/
  • Valtioneuvosto 2019. Instagram-päivitys 20.11.2019 @finnishgovernment. Viitattu 30.3.2020. https://www.instagram.com/p/B5Cdml3B6C_/?igshid=m7ocqjoxzdw

Lähdeviitteessä merkitään sukunimi ja vuosi

  • Niinistö 2019
  • Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) 2019
  • Valtioneuvosto 2019

Kirjallisista lähteistä vuosiluku löytyy yleensä helposti tai vähintään pienen hakemisen jälkeen. Toisinaan sitä ei löydy, jolloin voidaan käyttää vuosiluvun sijaan mainintaa n.d. (no date). Se korvaa vuosiluvun sekä lähdeviittauksessa että lähdeluettelossa. 

HUOM: Mikäli sähköisestä lähteestä (tyypillisimmin nettisivulta) ei käy ilmi, milloin se on kirjoitettu, käytetään vuosilukuna viittausvuotta. Nettisivuilla, tyypillisesti niiden alareunassa, saattaa olla vuosilukuja. Nämä eivät kuitenkaan viittaa välttämättä sisältöön vaan nettisivun graafiseen ilmeeseen. Siksi niihin kannattaa suhtautua kriittisesti ja kelpuuttaa sisältötekstin vuosiluvuksi ainoastaan sellaiset, jotka ovat saumattomasti ja kiistämättömästi tekstin yhteydessä. 

  • Humakissa opiskelee noin 1500 opiskelijaa joita valmentaa noin 130 asiantuntijaa (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019). 

Lähdeviitteenä tämä olisi: 

  • Humanistinen ammattikorkeakoulu 2019. Tietoa Humakista. Viitattu 5.9.2019. https://www.humak.fi/humak/

Joissain lähteissä voi esiintyä n.d. -lyhenteen sijaan lyhenne s.a. Se on lyhenne latinankielisestä ilmaisusta sine anno, eli ilman vuotta. Humakissa kuitenkaan sitä ei käytetä.