Humakissa käytetään erilaisista tekstiä elävöittävistä visualisoinneista kolmenlaisia nimityksiä:
Kaikki visualisoinnit numeroidaan siten, että jokaisella lajilla on oma juokseva numerointinsa:
Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), sen on toimittava itsenäisesti.
Kaikilla visualisoinneilla on oma taulukko-, kuvio- tai kuvatekstinsä. Se muodostaa visualisoinnin kanssa erottamattoman parin ja toimii sitä selittävänä osana. Lähtökohta on, että jos taulukon, kuvion tai kuvan irrottaa asiayhteydestään (esim. leipätekstistä), se toimii itsenäisesti, eli siinä (ja sen tekstissä) on kaikki ymmärtämisen kannalta olennainen mukana.
Taulukon teksti laitetaan taulukon yläpuolelle, kuvion ja kuvien teksti niiden alapuolelle. Tekstit ovat normaalia leipätekstiä pienempiä, jotta ne erottuvat siitä selkeästi. Teksti alkaa aina taulukon, kuvion tai kuvan numeroinnilla. Sen jälkeen tulee kaksoispiste ja sen perään selostus taulukon, kuvion tai kuvan sisällöstä. Teksteissä on yksityiskohtaista, taulukon/kuvan/kuvion sisältöön liittyvää tietoa. Mikäli niissä on lainattua sisältöä, niihin viitataan taulukko-, kuvio- tai kuvatekstissä.
Valokuviin lisätään kuvaajan nimi ja vuosiluku. Mikäli visualisointi on jonkun muun kuin kirjoittajan muotoilema, maininta tekijästä lisätään kuva/kaavio-tekstiin. Maininnan perään laitetaan sulkuihin vuosiluku, mikäli se on tiedossa. Vaikka kyse onkin lähdeviittauksenomaisesta merkinnäistä, tietoa ei näissä tapauksissa kuitenkaan enää toisteta lähdeluettelossa. Mikäli kuva/kaavio on kuitenkin aiemmin julkaistu jossain aikaisemmassa teoksessa, siitä tehdään normaali lähdeviittaus ja se lisätään lähdeluetteloon.
Toisilta lainatut kuviot on sallittua piirtää myös itse uusiksi, mikäli ei muuta niiden asiasisältöä. Näin saa omaan julkaisuunsa siistin ja huolitellun yleisilmeen. Tällöinkin pitää kuitenkin viitata alkuperäiseen lähteeseen. Silloin viitataan teknisesti näin:
Voi myös tehdä niin, että lainaa osaa kuviosta tai taulukon tiedoista muualta ja lisää siihen omia tietojaan. Tällöin pitää kuitenkin kuva- tai taulukkotekstistä selkeästi käydä ilmi, mikä osa on lainattua. Esimerkiksi näin:
Mikäli jotain taulukkoa, kuviota tai kuvaa lainataan tekstissä, siihen viitataan sen numerolla, ei sivunumerolla. Mikäli lainattavassa teoksessa käytetään muita nimityksiä taulukoista, kuvioista ja kuvista, käytetään luonnollisesti niitä. Englanninkielisissä lähteissä yleisiä nimityksiä ovat esim. Table, Fig., Figure ja Plate). Kuviot ilmaistaan usein myös roomalaisin numeroin.